Kirjan nimi: Ylpeys ja ennakkoluulo

Kirjailija: Jane Austen

s. 328 (pokkari)

Kun luin Jane Austenin "Emma", ajattelin, että onpa Austen surkea kirjoittaja. Kirja olis sekava ja todella tylsä. Niinpä hänen teoksensa Ylepys ja ennakkoluulo oli iloinen yllätys. Teos oli ihan mukavaa luettavaa ja voisin jopa suositella sitä luettavaksi.

 

Takakansi: Bennetin porvarispariskuntaa on kohdannut painajainen: heillä on viisi tytärtä, jotka on saatava hyviin naimisiin. Ajolähtöä pahentaa se, etteivät tytöt voi periä isältään kotitilaansa, vaan sen on saava heidän sukulaisensa herra Collins.

Äskettäin papiksi vihitty herra Collins on omasta mielestään mitä jaloin, järkevin ja hyväkäytöksisin mies. Lukijalle välittyy kuitenkin varsin toisenlainen kuva: Collins on typerä, omahyväinen torvi, joka toitottaa aikansa teennäisimpiä arvoja.

Miehen antikarisman tähtihetkiä on prosessi, jossa hänen naimasuunnitelmansa siirtyvät sujuvasti Jane Bennetistä Elizabethiin, ja tämän torjuttua kosinnan naapurin Charlotteen.

 

Avioliittonsa satamasta herra Collins ehättää vielä neuvomaan, miten Bennetien tulisi suhtautua sulhasensa kanssa karanneeseen tyttäreensä Lydiaan:

"Teidän pitää tietenkin antaa heille anteeksi, kuten kristityn tulee, mutta ei koskaan päästää heitä näkyviinne eikä sallia heidän nimiään mainittavan kuultenne."