Kirjan nimi: Kolmastoista kertomus

Kirjailija: Diane Setterfield

s.419 (kovakantinen)

Sain kuin sainkin tämän kirjan luettua vaikka tiukkaa se teki. Ei sillä että kirja olisi ollut todella huono vaan ihan oman ajan puutteen takia. Elämäni on pyörinyt ihan vaan tulevan uuden asukin ympärillä joka kyllä jaksaa jopa liikaakin muistuttaa että on hengissä potkimalla mahassa :)

Mutta itse kirjasta, menin sekaisin joissain kohdissa kun kirjassa pompitaan sinne tänne, mutta lopulta sain aina juonesta kiinni ja sieltähän paljastui aivan kohtalainen juoni, Olisin kaivannut enemmän johdonmukaisuutta ja jännitystä ja vähemmän dramaattista tarinan kerrontaa.

Takakansi: Margaret Lea on töissä isänsä kirja-antikvariaatissa ja kirjoittaa harrastuksekseen elämäkertoja unohdetuista ja vähän tunnetuista kirjailijoista. Eräänä päivänä hän saa kirjeen Vida Winteriltä, joka on kuuluisimpia ja rakastetuimpia nykykirjailijoita. Winter on ollut salamyhkäinen ja keksinyt menneisyydestään ja taustastaan erilaisia versioita vuosien varrella. Nyt hän on jo vanha ja sairas: hän haluaa kertoa totuuden erikoislaatuisesta elämästään ja toivoo Margaretin saapuvan luokseen. Margaret lähtee empien mutta uteliaana Yorkshireen tapaamaan kirjailijaa, ja Vida aloittaa kertomuksensa. Se on runsas, dramaattinenkin kertomus Marchin perheestä, sen Isabelle-tyttärestä ja hänen kaksostytöistään Adelinesta ja Emmelinesta. Margaret joutuu Vidan tarinan pauloihin. Elämäkerturina hänen täytyy pitäytyä tosiasioissa, eikä hän aina luota Vidaan. Hän matkustaa kirjailijattaren entiseen kotikartanoon katsomaan ja tutkimaan itse asioita. Matka totuuteen osoittautuu Margaretille myös matkaksi omiin perhesalaisuuksiin.

* * *