Kirjan nimi: Mielen demonit (Parhaat tarinat)

Kirjailija: Margareth Weis, Tracy Hickman, Don Perrin

s. 332 (kovakantinen)

Voisi olettaa, että kun fantasia-kirjallisuuden kolme "pääjehua" pistävät päänsä yhteen kirjoittaakseen jotain mahtavaa, olisi lopputuloskin "mahtavaa". Näin ei tällä kertaa kuitenkaan todellakaan käynyt. Kaikki novellit vaikuttavat enemmänkin koululaisten äidinkielen aineilta kuin huippuluokan kirjailijoiden teokselta. Tarinat ovat tylsiä toistensa perään ja saavat lukijan kaipaamaan toista kirjaa.

Takakansi: Hikoillen ja ponnistellen, kompastellen mustan kaapunsa helmaan Akar raahasi tajutonta ritaria epätasaisella maalla. Maagikko oli kyllä vahva, mutta hän oli tottuneempi istumaan tutkimassa loitsujaan. Akarin oli pakko pysähtyä välillä levähtämään ja lepuuttamaan kivistäviä lihaksiaan. Hän vilkaisi olkapäänsä yli ja arvioi, miten pitkälti matkaa oli vielä.

Hän näki Nuitarin mustassa valossa linnoituksen raunion, tomuksi murentuneet kivimuurit. Silta ojentui halkeilleelta lattialta ulospäin, aavemaista valoa hohtava silta. Sillan toisessa päässä varjomaiset hahmot ojentuivat innokkaasti käsiää häntä kohti. Ontot äänet huutelivat anellen vapauttamaan heidät, päästämään pimeyden legioonat valloilleen.

”Ritari, vielä hetki, niin sinä pääset tästä elämästä, ja minä pääsen sinusta, ja siitä me molemmat olemme kitollisia”, Akar murisi ja kumartui taas tehtäväänsä.

Nicholas oli palannut tajuihinsa, sysännyt pois varjot, jotka olivat suoneet hänelle siunatun helpotuksen hänen tuskistaan. Mutta haavojen tuskaakin pahempi oli katkera tieto siitä, että hän olisi, vaikkapa kuinkakin syyttömänä, vastuussa pahan pääsemisestä takaisin maailmaan.

Kolmen tunnetuimman Dragonlance-tarinoiden kirjoittajan lyhyitä kertomuksia tutusta fantasiamaailmasta. Kokoelma käsittää yhdeksän suomeksi ennen julkaisematonta novellia.